maanantai 19. lokakuuta 2015

Kotoutuminen

Kuinka kauan on kauan yhdessä kodissa?

Itse asuin ensimmäiset 19 vuottani yhdessä pikkusiidassa Lapissa, ja sitten lähdin piipahtamaan Pohjois-Pohjanmaalle. Asuin siellä kolme vuotta, ennen kuin palasin taas Lappiin. En tiedä kauanko täällä viihdyn, luultavasti vain vaivaisen vuoden.
Vuosi on minulle lyhyt aika. Ei oikein ehdi asettua aloilleen, ei löytää uusia ystäviä tai vakiintunutta harrastusta. Olen täällä vain hetken verran, enkä edes kuvittele sisustavani tätä väliaikaisasuntoani, jossa majailen vuoden ajan. Tulin vain käymään ja opiskelemaan yhden kielen, sitten jatkan matkaa.



Vanhin keppihevoseni on ollut minulla vuodesta 2000. Se jäi entisen tallin, La Pleine Lunan, tiloihin, missä se nököttää edelleen. En ottanut sitä muuttaessani Pohjois-Pohjanmaalle mukaan, mutta saatan ottaa sen seuraavaan paikkaan.
Myös Pohjois-Pohjanmaan visiitti oli minulle väliaikaista. Menin sinne vain opiskelemaan itselleni ammatin, ja siihen kului kolmisen vuotta. Sekin oli aika lyhyt aika. Ehdin kuitenkin saada jo ystäviä, löytää lempipolun ja tutustua kangaskaupan myyjiin. Etenkin nyt kun tuo aika on takana, se tuntuu menneen hirmuisen nopeasti.



Sitten näen toukokuussa myymäni keppihevosen uudelleen myynnissä. "Tää heppa on ollu mulla jo niin pitkään että ehdin kyllästyä siihen."
Siitä on vain muutamia kuukausia. Hevonen ehti asua luonasi alle puoli vuotta. Puolivuotias menee minun elämässäni vilauksessa. Vastahan pakkasin joulun jälkeiset kamppeeni ja painuin takaisin rannikolle opiskelemaan. Aivan vasta tein vuokrasopimuksen tähän asuntoon - se oli muuten toukokuun ensimmäinen päivä. Olen ihan vasta muuttanut tähän.
Ja se hevonen vaihtoi kotia minun jälkeeni.

Toista oli siihen aikaan, kun minun keppihevosharrastukseni kukoisti. Ostin monia hevosia vuosina 2007-2010 ja uskallan sanoa, että jokainen asui minulla yli vuoden, suurinosa useamman. Nyt suurinosa silloin ostetuista hepoista on myyty tai lahjoitettu eteenpäin. Eihän muutamassa kuukaudessa edes ehtinyt tutustua uuteen heppaan.



Ja näitä tapauksia tulee usein vastaan, välillä viikottain. Mitä tulee keppihevosen pitoon, josta kirjoittelin aiemmin, minä mielummin näkisin hevosiani kaapeissa ja koristeina, kuin kiertopalkintoina. Joka kerta, kun näen tilauksena ostetun hevosen pian uudelleen myynnissä, mietin, että miksi se ei kelvannut tilaajalleen.
Mikä siinä oli niin kauheaa, ettei siitä voinut minulle sanoa. Miksi se piti niin pian laittaa eteenpäin.

Ja mitä minä tein siinä väärin.

Tässä uusi poni Outa ja vanhempi poni Gagara vielä silloin, kun puissa oli värit.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Keppihevosen kunnossapito

Saatuani pari tekemääni hevosta takaisin kunnostukseen, ajattelin että on hyvä sauma jutella vähän keppihevosen kunnossapidosta.
Tuleva teksti on tietysti vain minun oma mielipiteeni, joka on muodostunut näiden viidentoista harrastusvuoden ja erityisesti viimeisten kuukausien varrella.
Kuvituksena kunnostettu Jimmy.


Täyttö
Täytä hevonen kerralla kunnolla.
Vaikka kuinka tuntuisi, että haluat hevosen heti-nyt-minulle-käyttöön, niin älä tee "väliaikaistäyttöjä". Odota, että saat hyvää vanua ja että sinulla on aikaa täyttää hevonen kunnolla ja rauhassa.
Hyvä täyttö on napakka niin, että kevyesti puristaessa hevoseen ei jää kuoppia ja muhkuroita. Hyvä täyttö on tasaisesti kimmoisa joka puolelta. Toiset sitten tykkäävät paukutettavan kovasta täytöstä ja toiset pehmeämmästä - tärkeintä on kuitenkin tasaisuus. Napakampi täyttö kestää yleensä valumatta paremmin kuin löysempi.
Mitä useammin täytät hevosta, sitä useammin rasitat sen saumoja. Varmaan mikä tahansa kangas ja ommel antaa periksi, jos hevosen täyttää sata kertaa uudestaan.
Mikäli pelkäät, ettet osaa täyttää hevosta, pyydä myyjältä täyttöpalvelua mukaan. Useimmat myyjät suostuvat postittamaan hevosensa myös täytteineen lisämaksusta.
Täyttämistä voi harjoitella vaikkapa yhdellä ponilla, josta ei niin pidä, tai joka on vanha taikka epäonnistunut. Tai vaikka iskän villasukalla. Siihenkin voi saada hyvän ja tasaisen täytön, eikä siinä ole rasittuvia saumoja!

Harjaus
Harjaus jakaa mielipiteet aika rajusti kahteen kastiin. Itse en suosittele etenkään fleecehevosten harjausta, mutta sambaa, velboaa ja muita tekoturkiksia voinee harjailla. Tärkeintä kuitenkin on erittäin pehmeä harja ja todella hellä käsi. Sen lisäksi on paras katsoa, että harjaa oikeaan suuntaan kankaan syihin nähden - aina ei tekijä ole huomannut katsoa, että hepan karvat menevät siihen suuntaan mihin pitäisi!
Omat hevoseni eivät ole nukkaantuneet käytössä, vaikka en ole niitä harjaillutkaan. Vanhimman fleecehevoseni olen tehnyt vuonna 2003 ja se oli aktiivisessa käytössä vuosina 2003-2008, eikä se vaatinut harjausta, eikä vaadi vieläkään. Aikanaan 2000-luvun alussa en omistanut oikeita hevosten harjoja, eikä kotikylästäni saanut ostettua mitään sen kaltaisiakaan. Harjailin karvakankaisia heposiani lasten hiusharjalla, sellaisella todella pehmeällä. Sitä voin suositella myös fleecelle! Ei toki näytä liian autenttiselta, mutta ei ainakaan vahingoita kankaan pintaa.
Harjaus ja usein myös kastelu (uittaminen, peseminen yms) kuluttavat tummennoksia. Siksikään en suosittele harjausta, ellei se jostain syystä ole välttämätöntä.



Kampaukset
Nutturat kisahevosella radalla näyttää varmasti hienolta ja siistiltä. Niillä on kuitenkin haittapuolensakin.
Etenkin Novitan rose mohair ja muut mohair-langat tuntuvat huopuvan, kun langanpätkät hankaavat toisiaan vasten. Nutturoissa langat on kiedottu yhteen tiukasti ja pidemmän ajan kuluessa alkaa huopuminen. Langat tarttuvat yhteen, eikä upea hulmuharja enää liehukaan tuulessa, vaan mätkähtää kaulan kyljeltä toiselle yhtenä tai muutamana könttinä. Kuinka hurmaavaa.
Leteistä saadut kiharat eivät niin vain laannukaan. Joillekin roduille ja yksilöille se voi olla suotuisaa, mutta yleisesti ottaen en pidä lettikiharoista keppihevosilla. Lettien osiotkin ovat monesti tarttuneet jo kovasti yhteen ja muistuttavat lähinnä löysiä ja kurittomia rastoja.
Mikäli haluat välillä pitää keppihevosillasi kampauksia, älä pidä niitä yhtäjaksoisesti kovin kauaa. Muista myös harjan avattuasi käydä joka ikinen lanka sormillasi läpi ja irrottaa ne varovasti toisistaan.

Liian paksut kuolaimet ja kaiken tunkeminen suuhun
Liian paksut esineet, kuten kuolaimet, suussa aiheuttavat vanun siirtymistä hevosen suussa. Tarpeeksi usein toistettuna tämä liike avaa hevosen suuta, jolloin se kaunis ja tiivis suu alkaakin irvistää ikävästi. Tällöin sinun täytyy tyhjentää hevonen ja täyttää se uudelleen, ja sehän ei taas ollut hyväksi saumoille.
Avaa suuta vain sen verran kuin on pakosti tarvis, ja muista sulkea se poistettuasi esineet. Monet valokuvaavat heppojaan erinäisiä tavaroita suussa, mikä toki tuo hauskaa vaihtelevuutta kuviin, mutta vaarantaa myös hepan hyvinvoinnin.

Posti
Pakkaat hevosen tyhjennettynä kirjekuoreen ja pudotat sen postimerkkeineen ykkösluokan kirjelaatikkoon. Mitä kuvittelet sen jälkeen tapahtuvan?
Keppihevosen korvat eivät voi irrota postissa, eikä niinikään silmät, harja tai sieraimet mikäli ne on kunnolla kiinnitetty (- kenties joku kovaksi koppuraksi kuivunut liimapinta voi hellittää, kun kirje käsitellään koneellisesti, mutta ommellut eivät. Eivät vaan voi.). Etkö usko? Kokeile!
Pakkaa tyhjä, kenties epäonnistunut tai vanha, heppa kirjekuoreen ja sulje kuori. Pudota kirje lattialle, potkaise sitä, nosta se ja pudota uudelleen. Rutista vähäsen. Ota kirje lopuksi käpäliisi ja kanna postilaatikkoosi tai -luukkuusi. Avaa kuori ja tutki hevosta.
Ei sille sen kummempia postinkannossa tapahdu. Posteljooneilla ei todellakaan ole kierroksillaan aikaa runtata, rutistaa ja tuhota kirjeiden sisältöä.
Kun pakkaat postitettavasi niin, ettei kirjekuoren sisällä ole mitään terävää eikä kuori mene rikki, ei hepallesi tapahdu postissa kamalia. Mikäli hevonen ei kestä kosteutta edes sateisen postinkannon vertaa, pakkaa se muovipussiin.
Mikäli myyjä väittää sinulle korvien/silmien/harjan/sierainten/saumojen revenneen postissa, epäilen hyvin vahvasti huijausta. Mikä olisi posteljoonin motiivi edes tehdä ilkivaltaa tuntemattomille?



Lisää vinkkejä hevosen kunnossapitoon voi kirjoittaa kommentteihin! Kirjoitinko mielestäsi aivan puuta heinää?