torstai 10. syyskuuta 2015

Keppihevosten myynnistä vähäsen

Nyt kun ollaan joristu hinnoista, pitäiskö puhua seuraavaksi myynnistä ylipäätään?

Useammin kuin kerran tälläkin viikolla oon törmännyt myynti-ilmoitukseen ja saatesanoihin "tää epäonnistu", "en tykkää tästä" tai "tästä tuli ruma".

Joka kerta mietin, että onkohan myyjä ihan tosissaan.
Ihan tosissaan siinä, kun pyytää rahaa jostain, mitä ei halua itsekään pitää.
Ihan tosissaan siinä, että kuvittelee jonkun ostavan hevosen, jonka juuri sanoi olevan epäonnistunut, ruma tai muuten vaan sellainen ettei itse tykkää tai mihin ei ole tyytyväinen.
Ihan tosissaan.

Itse en myisi rumaa tai epäonnistunutta keppihevosta. Korjaisin sen, siistisin virheet ja työstäisin hevosta niin kauan, että siitä tulisi hyvä. Toki katson nyt omia vanhempia heppoja, enkä ole niihin tyytyväinen. Mutta siihen aikaan se oli parasta mihin pystyin!


Toinen asia, jota en ole koskaan oikein ymmärtänyt, on KOEMYYNTI. Asiassa eniten ottaa päähän ehkä tuo termi koemyynti, koska yleisimmin heppa lähtee sille joka on tarjonnut riittävästi, tai vain hyvän kodin löytyessä.
Koemyynti terminä tarkoittaa minulle vain sitä, että myyjä haluaa suoraan kysymättä tietää, paljonko hevosesta oltaisiin valmiita maksamaan (miksi sitä ei voi kysyä suoraan?). Minusta hintalapun voisi suoraan lätkäistä vaan hepan turpaan.
Ja jos kyse on siitä, että haluaa hevoselleen hyvän kodin, voi myynti-ilmoituksen päättää sanoihin "vain hyvään kotiin".



Viimeisenä jo moneen kertaan pureskeltu aihe: uudelleenmyynti.

Yleisesti ollaan ilmeisesti sitä mieltä, että hevosta ei saa missään nimessä myydä kalliimmalla kuin on sen ostanut.

Silloin hevonen on täytetty uudestaan, harjattu, varustettu, paijattu, ratsastettu... Se on käytetty. Mitä useammin hevosen täyttää ja käyttää, sitä kuluneempi siitä tulee, luonnollisesti. Silloin minunkaan mielestä ei voi hevosesta määräänsä enempää pyytää.

Mikäli hevosta on pidetty koristeena tai kaapin pohjalla, ei se tietenkään ole kulunut kuin täytön verran.
Voiko hevosen hinta silloin nousta?

Entäpäs jos tuon keppihevosen tekijä on jo lopettanut harrastuksen, voiko hevosen arvo nousta, kun enää ei voi saada uunituoretta ponia hänen käsistään?

"Myyn parempaan kotiin, koska hevonen on mulla käyttämättömänä. Ansaitsee paremman kodin." Parempana se hevonen ulkonäöllisesti pysyy, jos sitä ei käytä. Herttainen ajatus, mutta se hevonen ei itse kyllä tunne olevansa laiminlyöty, jos joutuu nököttämään kaapissa.
Tietysti nämä ovat monelle myös harrastusvälineitä ja käyttöesineitä, kuulostaa vain tekijän korvaan kummalliselta. "Myyn, että joku voi kuluttaa tätä hevosta"? :D



Ps. Näiden nk. asiapostausten tag/tunniste on tikusta asiaa.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Keppihevosten hinnoittelu

Mistä keppihevosten hinta koostuu? Miksi synttäritilaukset ja arvontahevoset eivät ole ilmaisia?

Ensiksi tietysti ajatellaan tarvikkeita.

Metri fleeceä pyöristettynä 8 euroa, ompelulanka 4 euroa, kynä ja kaavapaperi 2 euroa, harjalanka 4 euroa, korvien sisukset 7 euroa... 25 euroa. Yhteen keppihevoseen ei mene kokonaista palasta kangasta, kerää lankaa tai kynää, tietenkään. Lasketaan siis uudestaan.
Metristä fleeceä (8 e) saan tehtyä viisi heppaa 1,6 euroa, ompelulanka (4 e) riittää ehkä yhtä moneen hevoseen 0,8 euroa, kaavapaperia menee arkki 0,20 euroa, harjaan tarvitsen suurinpiirtein puolikkaan lankakerän (4 e) 2 e, korvamateriaalit (7 e) riittää karkeasti arvioiden seitsemään hevoseen, 1 euroa. Yhteensä tarvikekustannukset tähän mennessä 5,60 euroa. Tähän lisäksi silmien ja sierainten huopa, tummennostarvikkeet ja silmäpilkkumaali.

Erikoiset kankaat tietysti maksavat enemmän, enkä saa edes omalta asuinpaikkakunnaltani kankaita; joudun tilaamaan ne joko kavereiden ja sukulaisten kautta muualta Suomesta, tilaamaan ne netistä tai hakemaan satojen kilometrien päästä kaupungista. Tuo matkakin tuo minulle lisäkustannuksia.
Muutamaa harjalankaa, ompelulangat ja korvamateriaalit saan onneksi täältä.

Remembering Sunday, 2011

Miten hevosta ei sitten saa ostettua kympillä tai edes kahdella?

Kuten suurinosa varmaan on jo erinäisten tilaussivustojen ja myynti-ilmoitusten ohella huomannut, keppihevosissa maksaa tarvikkeiden lisäksi työ. Luin vasta Instagramin kommenteista, että 15 euroa keppihevosen tekopalkkaa on paljon, ja liikaa.

Mutta mietitäänpä kauanko keppihevosen tekoon kuluu aikaa. Sellaista aikaa, jonka minäkin, 22-vuotias media-assistentti seitsemän kesän tarjoilijankokemuksella, voisin käyttää palkalliseen työhön.
En toki ole hakenut päiväopiskeluideni ohella töitä, vaan teen keppihevosia. Mikäli kepparit eivät enää mene kaupaksi, menen iltaisin ja viikonloppuisin palkallisiin töihin, enkä ehdi enää ollenkaan tehdä käsitöitä. Olen onnellisessa asemassa, kun oikeasti voin valita teenkö käsitöitä vai sihteerin/tarjoilijan hommia saadakseni juustoa leivän päälle. Keppihevosten teko on minulle mieluisampaa, ja teenkin sitä yli puolet halvemmalla kuin ns. oikeita töitä.

Behind the Burlesque, 2011

Mä teen keppihevosta kuutisen tuntia. Sukkaponia 8-10 tuntia, koska neulon itse sukan ja olen toistaiseksi tosi hidas (tulen kyllä nopeammaksi, kun teen useammankin sukkaponin). Jos 15 euron tekopalkka jaettaisiin sillä kuudella työtunnilla, paljonko jäisi tuntipalkaksi? 2,5 euroa.

Ehkä olen hidas tekemään keppihevosia, tai ehkä minua ja työtäni ei keppihevospiireissä arvosteta. Jos ravintola-alalla saisin kahden ja puolen euron tuntipalkkaa, lopettaisin työt. Heti. Tiedän, että työpanokseni on huomattavasti sellaista summaa suurempi, oli kyse sitten ravintola- tai käsityöalasta.
Esimerkiksi sisko sai kesätyössä kaupan kassalla 9 euroa tuntipalkkaa. Ja tuo on tosiaan kesätyöläisen palkka, huono tuntipalkka. Siitä voi itse miettiä, onko 2,5 euroa työtunnilta riittävästi.

Cabaret, 2011

Käsityö on hidasta ja yleisesti arvostettua. Keppihevosmaailmassa käsityön arvoa ei ehkä ole vielä täysin hoksattu, koska harrastus on kuitenkin alun alkaen ollut lähtöisin lasten leikeistä. Eihän kukaan voi tienata leikkimisellä, eihän?

Tarvikkeiden ja työtuntien lisäksi haluan hevosteni hinnoissa kattaa myös postituksen. Jokaisen myynti- ja tilaustuotteen saa myös hakea koti- tai opiskelupaikkakunnaltani, jolloin postikulut vähennetään hevosen hinnasta. Asun kuitenkin melko korkealla Lapissa, eikä toistaiseksi kukaan ole ollut halukas noutamaan hevostaan täältä.

Needle in a Haystack, 2011

Kaiken tämän lisäksi hintaan vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan laki. Miltei kenen tahansa bisnesvainu kertoo, että mikäli hevosesta ollaan valmiita maksamaan 50 euroa, kannattaa nostaa sen hinta 50 euroon, eikä myydä 25 eurolla.
Mulle tämä tarkottaa suoraan sitä, että saan ostettua yhden hevosen myynnillä tuplasti enemmän ruokaa.

Hintojen korotus yli tietyn rajan myös hillitsee tilausten ja ostajaehdokkaiden määrää. Joillekin tämä on tervetullutta, kun ei ehditä tekemään kysynnän mukaan hevosia. Näin kävi minullekin.

-- En edelleenkään saa keppihevosista samaa palkkaa kuin saisin muista töistä. En todellakaan pystyis elämään pelkkiä käsitöitä tehden.
Mutta taloudellisesti ajateltuna mun ei kannattais tehä keppihevosia tällä hinnalla. Mulle ei jää hevosista ollenkaan voittoa, ainoastaan reippaasti alakanttiin lasketut työtunnit.

Respecting Revue, 2012

Jos et halua maksaa keppihevosesta pyydettyä hintaa, älä maksa.
Voit tehdä hevosesi aina itse. Yksikään myyjä ei kaipaa kommentteja, joissa kerrotaan hinnan olevan liian korkea. Ei yksikään.

Kuvituksena vanhoja myyntiheppoja.